Katumus

Ei mennyt päivääkään, kun Aleksi otti taas yhteyttä minuun.
Olin iloisesti yllättynyt, kun hän pyysi päästä käymään illalla.
Mietin pitkään mitä vastaisin, sillä tiesin mitä se tarkoittaisi.

Pitkän mietinnän päätteeksi, annoin hänelle luvan tulla käymään.

Heti  luvan annettuani, aloin katua sitä.
En ymmärtänyt katumukseni syytä, sillä minähän pidin Aleksista, olisin halunnut olla hänen kanssaan koko ajan.

Pian katumukseni hälveni, ja pystyin keskittymään muihin juttuihin.

Soitin kaverilleni, ja pyysin häntä näkemään seuraavana päivänä, jotta voisin kertoa hänelle kaiken minusta ja Aleksista.
Kerroin hänelle aina kaiken, ja hän minulle.
Olimme parhaimpia ystäviä.

Aika tuntui kuluvan todella hitaasti.
Kunnes yht'äkkiä sain viestin; 'n.tunti niin olen sielä.'.
Viesti oli Aleksilta.

Jännitin todella paljon Aleksin tuloa.
Tunti tuntui kuluvan nopeasti.

Vihdoin hän tuli.

Tunsin kuinka sydämmeni alkoi pomppailla.
Tunsin kuinka jalkani meinasivat pettää alta.
Tunsin kuinka hän halasi minua.
Tunsin kuinka hän suuteli minua.

En olisi tahtonut päästää irti hänestä, mutta meidän täytyi mennä sisälle.
Sisälle päästyämme, Aleksi kipitti heti huoneeseeni, ja minä seurasin perässä.
Katsoimme taas erästä ohjelmaa, ja makasimme sängyssäni.
En pystynyt keskittymään mihinkään, kun mielessäni pyöri  vain mitä tulee tapahtumaan, vai tuleeko mitään.

Puolitoistatuntia myöhemmin, Aleksi laittoi läppärini syrjään, ja kahmaisi minut syliinsä.

Suutelimme intohimoisesti.
Hetken kuluttua Aleksi käänsi minut selälleen, ja alkoi liu'uttaa kättänsä vartaloani pitkin.

Tunsin kuinka hänen lämmin käsi meni paitani alle.
Tunsin kuinka hänen kätensä hyväili rintojani.
Aleksi katsoi minuun, emme sanonut sanaakaan, hymyilimme vain, ja suutelimme.
Aleksin käsi vaelteli samaan aikaan ympäri kehoani.
Kunnes taas huomasin, mitä hän yritti.

Ne kirotut housun napit!

Minulla oli vain muutama sekunti aikaa päättää, annanko sen tapahtua.
Annanko hänen avata ne.

Ennen kuin kerkesin päättämään mitään, tunsin hänen kosketuksensa, lähempänä kuin koskaan.
Niin lähellä, ettei lähemmäksi pääsisi.

Jännitykseni takia, en oikein pitänyt siitä.
Hetken päästä kuitenkin pystyin jopa nauttimaan siitä.

Kun Aleksi näki minun nauttivan siitä, hän alkoi riisumaan housujani.
En halunnut kieltää häntä, sillä pelkäsin, että menettäisn hänet lopullisesti.
Joten annoin hänen jatkaa.

Kun housuni olivat poissa, otti hän pois myös omansa.
Sisälläni kihelmoi.

Suutelimme ja tunsin hänet sisälläni.

Se hetki oli yhtäaikaa ihaninta ja pelottavinta elämässäni.

Se hetki tuntui hyvältä.

Kosketus

Kesken ohjelman, Aleksi suuteli minua.
Se oli intohimoista, juuri sellaista kuin olin toivonut sen olevan.

Koska ilta oli vielä nuori, katsoimme toisenkin ohjelman.
Suutelimme välillä kesken ohjelman.
Aavistelin, että ilta päättyisi täydellisesti.

Kun ohjelma loppui, laittoi Aleksi tietokoneen lattialla, ja suuteli minua.

Se oli kiihkeää.
Tunsin kuinka sisälläni kihelmöi.

Pikkuhiljaa suuteleminen muuttui hyväilyksi.

Naurahdin.

Aleksi katsoi hämmästyneenä reaktiotani, suutelin häntä, ja kaikki unohtui.

Hetken päästä  tunsin kuinka hän availi housun nappiani, hätkähdyin.
Tajusin kuinka pitkälle kaikki alkoi edetä, joten kielsin Aleksia jatkamasta.

Aleksi oli hieman pettyneen näköinen, mutta uskoi kun kieltäydyin.

Ei mennyt kuin muutama minutti, kun Aleksi sanoi, että hänen täytyy lähteä.

Haikein mielin menin jälleen saattamaan hänet ulos.
Poltimme tupakat, suutelimme, ja hän lähti.

Sisälle tultuani, ajattelin, että kaikki oli nyt ohi.
Aleksilla ei olisi enään mitään syytä tulla käymään, koska en suostunut siihen mitä hän halusi...

Kaipuu

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä ja iloisena.
Tein aamutoimet ja odottelin.
Odotin koko aamun, iltapäivän, päivän ja illan.
Odotin turhaan.

Koko päivänä Aleksista ei kuulunut mitään.

Illalla yritin käydä nukkumaan, mutta ajatukseni pyöri vain Aleksissa; miksei hän soittanut tänään? Eikö hän enään tahdokkaan nähdä? Mitä minä tein väärin?

Lopulta nukahdin.

Seuraavana aamuna oloni ei ollutkaan niin hyvä ja iloinen.
Edellisen päivän turha odottelu tuntui musertavalta.
Pelkäsin, että joudun tämänkin päivän odottaa aivan turhaan.

Valitettavasti siinä kävikin niin.

Aleksista ei taaskaan kuulunut mitään, koko päivänä.

Seuraavana päivänä ajattelin, että jos tänään en kuule Aleksista mitään, niin sen jälkeen en halua kuulla hänestä enään ollenkaan.

Mutta onneksi, onneksi Aleksi soitti minulle päivällä, ja kysyi jos hän voisi tulla taas illemmalla käymään.
Vastasin aivan liian innokkaan kuuloisena, että tietenkin hän saa tulla.

Parin päivän surkea olo, sai vihdoinkin kyytiä.
Hylmyilin taas koko päivän.

Aleksi tuli illalla seitsemän aikoihin meille.
Menimme suoraan huoneeseeni, ja katsoimme netistä jotain ohjelmaa.
Makasimme sängyssäni lähekkäin.
Jälleen tunsin oloni todella hyväksi.

Olisin voinut olla siinä, hänen vieressään, ikuisuuden.

Olin kaivannut sitä tunnetta, vaikka viime kerrasta oli kulunut vain muutama päivä.
Ne muutama päivä, en edes halunnut ajatella niitä...