Kaipuu

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä ja iloisena.
Tein aamutoimet ja odottelin.
Odotin koko aamun, iltapäivän, päivän ja illan.
Odotin turhaan.

Koko päivänä Aleksista ei kuulunut mitään.

Illalla yritin käydä nukkumaan, mutta ajatukseni pyöri vain Aleksissa; miksei hän soittanut tänään? Eikö hän enään tahdokkaan nähdä? Mitä minä tein väärin?

Lopulta nukahdin.

Seuraavana aamuna oloni ei ollutkaan niin hyvä ja iloinen.
Edellisen päivän turha odottelu tuntui musertavalta.
Pelkäsin, että joudun tämänkin päivän odottaa aivan turhaan.

Valitettavasti siinä kävikin niin.

Aleksista ei taaskaan kuulunut mitään, koko päivänä.

Seuraavana päivänä ajattelin, että jos tänään en kuule Aleksista mitään, niin sen jälkeen en halua kuulla hänestä enään ollenkaan.

Mutta onneksi, onneksi Aleksi soitti minulle päivällä, ja kysyi jos hän voisi tulla taas illemmalla käymään.
Vastasin aivan liian innokkaan kuuloisena, että tietenkin hän saa tulla.

Parin päivän surkea olo, sai vihdoinkin kyytiä.
Hylmyilin taas koko päivän.

Aleksi tuli illalla seitsemän aikoihin meille.
Menimme suoraan huoneeseeni, ja katsoimme netistä jotain ohjelmaa.
Makasimme sängyssäni lähekkäin.
Jälleen tunsin oloni todella hyväksi.

Olisin voinut olla siinä, hänen vieressään, ikuisuuden.

Olin kaivannut sitä tunnetta, vaikka viime kerrasta oli kulunut vain muutama päivä.
Ne muutama päivä, en edes halunnut ajatella niitä...