Suudelma

Avasin oven, ja siinä hän seisoi.
Niin hyvännäköisenä, mutta väsyneen oloisena.
Päästin hänet sisälle.

Koska kello oli jo yli yksitoista, päätimme jäädä olohuoneeseen katsomaan hetkeksi telkkaria, ja juttelemaan.
Alkesi istui ensin sohvalle, sitten minä.
Jäin tarkoituksella istumaan sohvan toiseen päähän, mahdollisimman kauas hänestä. En tahtonut olla tungetteleva.

Jonkun aikaa kun oltiin siinä oltu, Aleksi siirtyi istumaan lähemmäksi minua.
En ollut varma, miten siihen pitäisi reagoida, joten katsoin häntä kysyvästi.
Hetken aikaa toisiamme tuijottaen, se tapahtui.
Se mitä todella toivoin, se tapahtui vihdoin.

Suutelimme.

Se hetki, se tuntui niin epätodelliselta, mutta hyvältä.

Kun kello oli jo yli kaksitoista, täytyi Aleksin lähteä.
Hän pahoitteli että kyläily jäi lyhyeksi, ja hän lupasi tulla taas pian käymään.
Saatoin hänet pihalle, suutelimme, ja hän lähti.

Heti kun tulin takaisin sisälle, alkoi ajatukseni laukata.

"Mitä äskön tapahtui. Tämä oli varmasti vain hänen pelleilyä. Eihän hän nyt minusta voisi pitää."

Menin omaan huoneeseeni, avasin tietokoneen, ja kirjoitin kaverilleni viestin.
Kerroin hänelle kaiken mitä oli tapahtunut.

Kaverini tuntee myös Aleksin, ja oli vähän epäluuloinen. Hän sanoi että Aleksi ei tule tekemään minulle muuta kuin satuttamaan.Tiesin kyllä sisimmissäni, että niin tulee tapahtumaan, mutta en halunnut ajatella sitä juuri nyt.

Hetken koneella ollessani, sain viestin Aleksilta; kaduttaako?
Mietin vastaustani hetken, ja vastasin; ei kaduta. Kaduttaako sinua?
Jännitin mitä hän vastaa.


Vastaus tuli todella nopeasti, ja se oli juuri toivomani vastaus; ei kaduta.

Sillä hetkellä, olin onnellinen.
Lopuksi Aleksi sanoi, että hän soittaa sitten kun pääsee taas käymään...