sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Hyvä olo

Aleksi meni ensin sängylle, otti rennon asennon, ja laittoi leffan pyörimään.
Minä laitoin huoneeni oven kiinni, ja menin istumaan sängylle.
Aleksi yritti kovasti saada minutkin rentoutumaan, ja ottamaan parempi asento, mutta en oikein pitänyt tilanteesta, joten päätin vielä jäädä istumaan.
Leffan pyöriessä eteenpäin, tunsin kuinka aloin rentoutumaan, ja päätin ottaa paremman asennon makuulteen.
Heti kun Aleksi huomasi, että olen vaihtamassa asentoa, hän kiepautti kätensä niskani taakse, ja kaappasi minut kainaloonsa.
Olo oli hetken aikaa tukala, mutta se meni pian ohi.
Hetken Aleksin kainalossa maaten, se alkoi jopa tuntua hyvältä, siltä kuin olisin aina ollut siinä.
Säikähdin aluksi omia tuntemuksiani, koska enhän ollut kahteen vuoteen Aleksia nähnyt.
Leffa oli mielestäni todella tylsä, joten minulla oli aikaa ajatella Aleksia, ja entisiä tunteitani häntä kohtaan.

Kaksi vuotta sitten kun näin Aleksin, tunsin polttavaa tarvetta päästä juttelemaan hänelle.
Olin tuolloin todella ujo, joten jätin sen tekemättä.
Koko loppu kouluvuoden ajan, inhosin itseäni, kun en pystynyt ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja mennä juttelemaan hänelle.
Joka päivä tuntui niin pahalta mennä kouluun, ja nähdä hänet sielä, niin lähellä minua, mutta silti koskemattomissa.

Joten se hetki, se hetki  kun sain maata hänen kainalossaan, tuntui niin hyvältä, ja oikealta, että se alkoi jopa olla jo hiaman pelottavaa.

Leffan lähestyessä loppua, ajattelin, että tämä oli nyt tässä.
Tämän pienen hetken sain olla hänen kanssaan, tuntea oloni hyväksi ja tärkeäksi.
Toivoin, että tämä ei jäisi vielä tähän, että hän tulisi taas huomenna ja pitäisi minusta kiinni, niinkuin hän piti nytkin.
Toivoin toidella että hän haluasi tavata seuraavana päivänäkin...

Leffan loputtua, kuulin toivomani sanat; nähdäänkö huomennakin?.
Se ilon ja onnen määrä oli sanoinkuvaamaton.
Yritin tietenkin esittää tyyntä, ja vastasin kylmän rauhallisesti; Joo, nähdään vaan.
Saatoin Aleksin pihalle, poltettiin vielä yhdet tupakat, halattiin, ja sanottiin heipat.
Vaikka halaus olikin nopea ja kaverillinen, tuntui sekin todella hyvältä.


(Nimet kaikki muutettu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti