Odotus

Koko loppu illan minulla oli kihelmöivä olo. Sisälläni vallitsi aivan mahta tunne, tunne, jota en osaa pukea sanoiksi.
Yritin tehdä omat iltatoimet, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, yritin käydä nukkumaan, siitä nyt vielä vähemmän tuli mitään.
Ajatukseni pyöri niin vauhdilla, että en pystynyt rauhoittumaan.

Vihdoin ja viimein kuitenkin sain ajatukseni rauhoittumaan, ja nukahdin.

Seuraavan päivän aamu meni todella hitaasti.
Kyttäsin koko ajan puhelintani ja päivystin facebookissa, odotin vain milloin kuulen Aleksista seuraavan kerran.

Kun Aleksista ei ollut kuulunut päivään mennessä, alkoi jo epätoivo iskeä ja ajattelin, että ei hän sitten tulekkaan tänään.

Juuri kun olin kironnut koko ihmisen, se tuli.

 Se viesti jota olin odottanut koko päivän.

Aleksi kertoi, että joutuu olemaan töissä klo; 23:00 asti, mutta voi silti tulla käymään pikaisesti.
Tunsin oloni hyvin erityiseksi, todella tärkeäksi.

Laskin koko loppu päivän ajan tunteja, ja minutteja.
Odotin vain sitä hetkeä kun oveen koputetaan.
Aika tuntui matelevan eteenpäin.
Muutama tunti tuntui kestävän päiviä.

Viimeinkin oveen koputetaan.

Hymy nousee naamalleni, ilman että itse sitä ensin tajuan.
Rauhoitan mieleni, ja menen avaamaan oven....