Suudelma

Avasin oven, ja siinä hän seisoi.
Niin hyvännäköisenä, mutta väsyneen oloisena.
Päästin hänet sisälle.

Koska kello oli jo yli yksitoista, päätimme jäädä olohuoneeseen katsomaan hetkeksi telkkaria, ja juttelemaan.
Alkesi istui ensin sohvalle, sitten minä.
Jäin tarkoituksella istumaan sohvan toiseen päähän, mahdollisimman kauas hänestä. En tahtonut olla tungetteleva.

Jonkun aikaa kun oltiin siinä oltu, Aleksi siirtyi istumaan lähemmäksi minua.
En ollut varma, miten siihen pitäisi reagoida, joten katsoin häntä kysyvästi.
Hetken aikaa toisiamme tuijottaen, se tapahtui.
Se mitä todella toivoin, se tapahtui vihdoin.

Suutelimme.

Se hetki, se tuntui niin epätodelliselta, mutta hyvältä.

Kun kello oli jo yli kaksitoista, täytyi Aleksin lähteä.
Hän pahoitteli että kyläily jäi lyhyeksi, ja hän lupasi tulla taas pian käymään.
Saatoin hänet pihalle, suutelimme, ja hän lähti.

Heti kun tulin takaisin sisälle, alkoi ajatukseni laukata.

"Mitä äskön tapahtui. Tämä oli varmasti vain hänen pelleilyä. Eihän hän nyt minusta voisi pitää."

Menin omaan huoneeseeni, avasin tietokoneen, ja kirjoitin kaverilleni viestin.
Kerroin hänelle kaiken mitä oli tapahtunut.

Kaverini tuntee myös Aleksin, ja oli vähän epäluuloinen. Hän sanoi että Aleksi ei tule tekemään minulle muuta kuin satuttamaan.Tiesin kyllä sisimmissäni, että niin tulee tapahtumaan, mutta en halunnut ajatella sitä juuri nyt.

Hetken koneella ollessani, sain viestin Aleksilta; kaduttaako?
Mietin vastaustani hetken, ja vastasin; ei kaduta. Kaduttaako sinua?
Jännitin mitä hän vastaa.


Vastaus tuli todella nopeasti, ja se oli juuri toivomani vastaus; ei kaduta.

Sillä hetkellä, olin onnellinen.
Lopuksi Aleksi sanoi, että hän soittaa sitten kun pääsee taas käymään...

Odotus

Koko loppu illan minulla oli kihelmöivä olo. Sisälläni vallitsi aivan mahta tunne, tunne, jota en osaa pukea sanoiksi.
Yritin tehdä omat iltatoimet, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, yritin käydä nukkumaan, siitä nyt vielä vähemmän tuli mitään.
Ajatukseni pyöri niin vauhdilla, että en pystynyt rauhoittumaan.

Vihdoin ja viimein kuitenkin sain ajatukseni rauhoittumaan, ja nukahdin.

Seuraavan päivän aamu meni todella hitaasti.
Kyttäsin koko ajan puhelintani ja päivystin facebookissa, odotin vain milloin kuulen Aleksista seuraavan kerran.

Kun Aleksista ei ollut kuulunut päivään mennessä, alkoi jo epätoivo iskeä ja ajattelin, että ei hän sitten tulekkaan tänään.

Juuri kun olin kironnut koko ihmisen, se tuli.

 Se viesti jota olin odottanut koko päivän.

Aleksi kertoi, että joutuu olemaan töissä klo; 23:00 asti, mutta voi silti tulla käymään pikaisesti.
Tunsin oloni hyvin erityiseksi, todella tärkeäksi.

Laskin koko loppu päivän ajan tunteja, ja minutteja.
Odotin vain sitä hetkeä kun oveen koputetaan.
Aika tuntui matelevan eteenpäin.
Muutama tunti tuntui kestävän päiviä.

Viimeinkin oveen koputetaan.

Hymy nousee naamalleni, ilman että itse sitä ensin tajuan.
Rauhoitan mieleni, ja menen avaamaan oven....

Hyvä olo

Aleksi meni ensin sängylle, otti rennon asennon, ja laittoi leffan pyörimään.
Minä laitoin huoneeni oven kiinni, ja menin istumaan sängylle.
Aleksi yritti kovasti saada minutkin rentoutumaan, ja ottamaan parempi asento, mutta en oikein pitänyt tilanteesta, joten päätin vielä jäädä istumaan.
Leffan pyöriessä eteenpäin, tunsin kuinka aloin rentoutumaan, ja päätin ottaa paremman asennon makuulteen.
Heti kun Aleksi huomasi, että olen vaihtamassa asentoa, hän kiepautti kätensä niskani taakse, ja kaappasi minut kainaloonsa.
Olo oli hetken aikaa tukala, mutta se meni pian ohi.
Hetken Aleksin kainalossa maaten, se alkoi jopa tuntua hyvältä, siltä kuin olisin aina ollut siinä.
Säikähdin aluksi omia tuntemuksiani, koska enhän ollut kahteen vuoteen Aleksia nähnyt.
Leffa oli mielestäni todella tylsä, joten minulla oli aikaa ajatella Aleksia, ja entisiä tunteitani häntä kohtaan.

Kaksi vuotta sitten kun näin Aleksin, tunsin polttavaa tarvetta päästä juttelemaan hänelle.
Olin tuolloin todella ujo, joten jätin sen tekemättä.
Koko loppu kouluvuoden ajan, inhosin itseäni, kun en pystynyt ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja mennä juttelemaan hänelle.
Joka päivä tuntui niin pahalta mennä kouluun, ja nähdä hänet sielä, niin lähellä minua, mutta silti koskemattomissa.
Joten se hetki, se hetki  kun sain maata hänen kainalossaan, tuntui niin hyvältä, ja oikealta, että se alkoi jopa olla jo hiaman pelottavaa.

Leffan lähestyessä loppua, ajattelin, että tämä oli nyt tässä.
Tämän pienen hetken sain olla hänen kanssaan, tuntea oloni hyväksi ja tärkeäksi.
Toivoin, että tämä ei jäisi vielä tähän, että hän tulisi taas huomenna ja pitäisi minusta kiinni, niinkuin hän piti nytkin.
Toivoin toidella että hän haluasi tavata seuraavana päivänäkin...

Leffan loputtua, kuulin toivomani sanat; nähdäänkö huomennakin?.
Se ilon ja onnen määrä oli sanoinkuvaamaton.
Yritin tietenkin esittää tyyntä, ja vastasin kylmän rauhallisesti; Joo, nähdään vaan.
Saatoin Aleksin pihalle, poltettiin vielä yhdet tupakat, halattiin, ja sanottiin heipat.
Vaikka halaus olikin nopea ja kaverillinen, tuntui sekin todella hyvältä.

(Nimet kaikki muutettu)

Kaiken alku

Oli juhannusaatto, juhlan aikaa, ainakin suurimmalla osalla. Itse kotona ollessa, rauhassa löhötessä, kaikki oli minulle juuri niinkuin sen halusinkin olevan. Ei huolta juomista, rahan menosta, seuraavan päivän darrasta, vain hyvä ja rento olo.

Tai niin ainakin luulin...

Päivä ei ollut ehtinyt edetä vielä pitkälle, kun tuli viesti, se viesti mistä kaikki sai alkunsa; Mitä meinaat tehä juhannuksena?.
Hetken viestiä hämmästyneenä katsellen, päätin vastata; En mitään, himassa vaan löhöillä.
Siitä sitten juttu lähti luistamaan, ja päätettiin, että hän tulee seuraavana päivänä meille katsomaan kanssani leffaa.

Kahteen vuoteen en ollut hänen kanssaan puhunut, nähnyt, tai ollut missään yhteyksissä, vähän jänskätti, mitä tulevan pitää.

Koko loppu ilta meni pohdiskellen ja muistellen, milläinen henkilö hän mielestäni oli pari vuotta sitten. Hetken mietintöjen jälkeen, ajatus hänestä täälä, alkoi tuntumaan huonolta, mutta en kehdannut enään peruakkaan sitä.

Seuraavana päivänä alkuillasta, hän tuli. Hän toi mukanaan muutaman leffan, ja kasan herkkuja.
Kaikki meni alkuun hyvin. Juteltiin kaikki kuulumiset läpi, ja jahkattiin, mikä leffa katsottaisiin.

Kun leffa oli päätetty, ja kuulumiset kuultu, mentiin me tupakan kautta katsomaan valitsemaamme leffaa minun huoneeseeni.
Huoneeni oli tuolloin todella pieni, joten leffa jouduttiin katsomaan läppärillä, sängyn päällä...