Oli juhannusaatto, juhlan aikaa, ainakin suurimmalla osalla. Itse kotona ollessa, rauhassa löhötessä, kaikki oli minulle juuri niinkuin sen halusinkin olevan. Ei huolta juomista, rahan menosta, seuraavan päivän darrasta, vain hyvä ja rento olo.
Tai niin ainakin luulin...
Päivä ei ollut ehtinyt edetä vielä pitkälle, kun tuli viesti, se viesti mistä kaikki sai alkunsa; Mitä meinaat tehä juhannuksena?.
Hetken viestiä hämmästyneenä katsellen, päätin vastata; En mitään, himassa vaan löhöillä.
Siitä sitten juttu lähti luistamaan, ja päätettiin, että hän tulee seuraavana päivänä meille katsomaan kanssani leffaa.
Kahteen vuoteen en ollut hänen kanssaan puhunut, nähnyt, tai ollut missään yhteyksissä, vähän jänskätti, mitä tulevan pitää.
Koko loppu ilta meni pohdiskellen ja muistellen, milläinen henkilö hän mielestäni oli pari vuotta sitten. Hetken mietintöjen jälkeen, ajatus hänestä täälä, alkoi tuntumaan huonolta, mutta en kehdannut enään peruakkaan sitä.
Seuraavana päivänä alkuillasta, hän tuli. Hän toi mukanaan muutaman leffan, ja kasan herkkuja.
Kaikki meni alkuun hyvin. Juteltiin kaikki kuulumiset läpi, ja jahkattiin, mikä leffa katsottaisiin.
Kun leffa oli päätetty, ja kuulumiset kuultu, mentiin me tupakan kautta katsomaan valitsemaamme leffaa minun huoneeseeni.
Huoneeni oli tuolloin todella pieni, joten leffa jouduttiin katsomaan läppärillä, sängyn päällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti